Siirry pääsisältöön

Pääsiäisen aikaa

Hiljaisen viikon torstaita kutsutaan kiirastorstaiksi. Silloin Jeesus asetti ehtoollisen. Jeesus ja opetuslapset viettivät pääsiäisateriaa yhdessä. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi opetuslapsilleen ja he kaikki joivat siitä. (Mar. 14:22-23)
Kun Jeesus jakoi pääsiäisleivän ja -viinin opetuslapsilleen, hän teki niistä oman ruumiinsa ja verensä vertaiskuvia. Kiirastorstain kirkossa istuessani mietin ehtoollisen merkitystä. Se, että me saamme mennä valmiiseen pöytään ja tietää, että me ollemme kutsuttuja ja haluttuja ruokavieraita, on mielestäni jotenkin merkittävä. En minä halua kenenkään luokse tuppautua väkisin. Kirkossa ollessa ei sellaista oloa ole. Minut on kutsuttu sellaisenaan kuin olen.
Kiirastorstaina sammuivat kirkon valot kolmeksi päiväksi. Kirkkoon saapui pimeys, johon vain yksi kynttilä jätettiin tuomaan valoa. Se kynttilä on kärsivän Kristuksen.  
Hiljaisenviikon perjantaita kutsutaan pitkäksiperjantaiksi. pitkänperjantain nimi kuvastaa Jeesuksen pitkää kärsimystä ennen kuolemaa. Pitkänäperjantaina Jeesus ristiinnaulittiin. Ihmiset huusivat hänelle: ”Jos sinä todella olet Jumalan Poika, miksi et pelasta itseäsi?” Jeesus pyysi, että Jumala antaisi heille anteeksi. Ennen kuolemaansa Jeesus huusi Jumalalle: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” ja pian sen jälkeen Jeesus huusi ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni!”. Tämän jälkeen Jeesus kuoli.
Pitkänäperjantaina muistelemme sitä päivää, jolloin Jeesus kuoli ristillä kaikkien hylkäämänä. Voisinko minä tehdä niin suuren teon kuin Jeesus teki kuollessaan ristillä muiden ihmisten syntien tähden? Olisinko minä voinut luopua ainoasta lapsestani samalla tavalla kuin Jumala? En usko. 
Pitkänä perjantaina kirkko on pimeä. Se on puettu suruhuntuun. Papit kulkevat mustissa kaavuissa ja valoa ei ole. On vuoden synkin päivä. 
Pääsiäisyön messussa aloitetaan pääsiäiseen valmistautuminen. Kirkko kokee valaistumisen, asteittain ja vähitellen. Samalla tavalla kuin kiirastorstaina se koki pimentymisen. 
Raamatussa kerrotaan kuinka, varhain sunnuntaiaamuna kolme naista saapui Jeesuksen haudalle. Heitä odotti suuri yllätys kun hauta oli tyhjä. Enkeli puhui naisille ” Miksi hiivit hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä. Etkö aamun huomaa valjenneen? Hän ylösnoussut on!”
Pääsiäinen on suuri riemujuhla. Kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen Jeesus heräsi henkiin ja palasi vielä opetuslastensa juokkoon. Pääsiäismunat  kertovat meille uudesta elämästä. Munassa uusi elämä on vielä kätketyssä muodossa, kuoren sisällä. Munan kuori kuvaa Kristuksen sinetöityä hautaa, joka murtuu auki.
Pian myös luonto herää uudelleen eloon. Voidaan ajatella, että talvi on Jeesuksen kuolema. Lumi peittää kaiken vihreän alleen. Keväällä aurinko sulattaa lumen ja luonto herää uudestaan henkiin. 

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin.  Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin.  Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pel...

Mitä kuuluu?

Vuosien kuluessa sitä oivaltaa ajan pysähtymisen ja kohtaamisen merkityksen samoin kuin sen, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Aina se ei ole helppoa ja välillä sitä miettikin, että miten ihmessä voin kohdata toisen siinä arjessa joka juoksee karkuun sen minkä ehtii. Pitäisikö sitä juosta itse perässä ja pakottaa arki pysähtymään pieneksi hetkeksi vaikka sitten väkisin. Ottaisinko Arkea olkapäistä kiinni ja kääntäisin hänet puoleeni ja silmiin katsoen kysyisin, että mitä kuuluu? Olisiko minulla aikaa pysähtyä kuulemaan se mitä sieltä vastaan tulisi tai haluaisinko ehkä kuulla sen kaiken mitä toiselle olisi sanottavana? Osaisinko vain olla ja kuunnella? Taannoin minulle sanottiin, että jos kysyt toiselta mitä kuuluu, kysy se niin, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Se kuullosti silloin oudolta, mutta ei enää. Kun kysyn toiselta, että mitä kuuluu, on siihen helpompi vastata se perinteinen "ihan hyvää" kuin todell...

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan. Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla. Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani. Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meill...