Arjen teologiaa

"Mitä ajattelit tänä aamuna katsoessasi peiliin? Tai mitä ajattelet yleensä kävellessäsi peilin ohi ja nähdessäsi siitä itsesi? Luulen, että suomalaisissa peileissä on jotakin vikaa. Ne tekevät kauniista ja normaalivartaloisista ihmisistä rumia."   Liisi Saarimaa  En ole koskaan ajatellut itseäni kauniina. Olen aina nähnyt itsessäni jotain vikaa silloin kuin katson peiliin. En ole yhtä siro kuin sisareni. Massaa on enemmän. En ole myöskään silmälasien tulon jälkeen pitänyt kasvojani kauniina. Olen vain yksi rillipää muiden joukossa, jonka kasvoille lasit ei tunnu istuvat ollenkaan. Olen monta kertaa katsonut peiliin ja huomannut sen, kuinka sieltä katsoo takaisin ruma ja vastenmielinen ihminen. Kroppa tuntuu lihavalta ja olo on ihan kamala. Niin ja minä olen aikuinen. Ja silti edelleen voin sanoa kehon kuvani olevan vääristynyt. Ainakin jossain määrin. Yritän katsoa peiliin armollisemmin. Keskittyen positiiviseen. Kauniit silmät ja hymy kuopat. Huomaan ...

Leirillä ollessani kuulin tarinan prinssistä, joka etsi itselleen morsianta käsien perusteella. Prinssi etsi tyttöjen joukosta neitoa, jolla olisi maailman kauneimmat kädet. Eräs neito oli esitellyt prinssille naarmuiset ja verillä olevat kätensä ja kertonut prinssille irrottaneensa pikkulinnun, joka oli jäänyt jumiin eikä päässyt itse irti. Tämän jälkeen prinssi ilmoitti, ettei hänen tarvinnut enää etsiä, sillä hän oli jo löytänyt neidon, joka omisti maailman kauneimmat kädet. Ihmisellä on kaksi kättä. Kädet, jotka on luotu tekemään ja toimimaan. Kädet, jotka on luotu rakastamaan. Nämä kädet voivat myös tehdä pahaa. Joskus käsillä tehdään asioita, joita ei haluta tehdä. Käsillä voidaan satuttaa toista. Kädet, jotka puristuvat helposti nyrkkiin, lyövät helposti. Kädet työntävät toisen pois ja tuhoavat toisen rakennelmat. Kädet repivät ja heittävät. Ne roskaavat. Toisessa tarinassa kerrottiin tytöstä, joka kantoi aallon pyyhkäisemiä meritähtiä takaisin mereen. Hän kantoi yhden...