Jaetut eväät

Kuvittele olevasi retkellä ystäväsi kanssa keskellä metsää. On evästauon aika ja otat repustasi eväät esille. Huomaat ystäväsi tutkivan reppuaan pettyneenä. Hänen eväänsä ovat jääneetkin kotiin ja kuulet hänen vatsansa kurnivan. Katselet eväitäsi mietteliäänä tiedostaen, että myös ystävälläsi on nälkä. Mitä teet? Laitatko eväät takaisin reppuun ja ehdotat, että jos palattaisiin takaisin kaupunkiin vai syötkö eväät hyvällä omalla tunnolla yksin ystäväsi katsellen vieressä? Vai jakaisitko omastasi?

Raamatussa kerrotaan, kuinka pieni poika antoi omat eväänsä, 5 leipää ja 2 kalaa, Jeesukselle, joka siunasi ne ja sai siten ne riittämään kaikille. Mutta mikä sai pojan antamaan omastaan, vaikka hän tiesi, ettei 5 leipää ja 2 kalaa lähtökohtaisesti voisi mitenkään riittää ruokkimaan 5000 ihmistä. Oliko kyse uskosta siihen, että Jeesus pystyy siihen mikä on meille täysin mahdotonta vai oliko kyse siitä, että tuo lapsi näki sen, että vain omastaan jakamalla voidaan saavuttaa jotain suurta.

Jeesus siunasi leivät ja kalat ja niistä riitti kaikille. Kukaan ei jäänyt nälkäiseksi ja ruokaa jäi lopulta vielä reilusti yli. Mutta miten tämä oikeastaan onkaan mahdollista? Vain 5 leipää ja 2 kalaa. Ajattele! Onko kyse ihmeestä vai siitä, että pienen pojan esimerkki sai muuta toiminaan samoin ja jakamaan omastaan. Sitä me emme voi todellisuudessa tietää. Mutta vaikka pojan esimerkistä olisivat muutkin ottaneet eväänsä esille ja laittaneet ne ”yhteiseen pöytään”, on kyse ihmeestä. Tuohon aikaan lapsia ei arvostettu, mutta tuollaisella hetkellä jos lapsen esimerkkiä seuraamalla muutkin antoivat omastaan, voidaan puhua ihmeestä. Nimittäin jakamisen ihmeestä.

Palataanpa vielä retkelle. Katselet eväitäsi ja ystäväsi tuskastunutta ilmettä. Muistat, miten suunnittelitte retkeä yhdessä ja kuinka puhuitte siitä, että haluatte viettää mukavan ja rennon päivänä yhdessä. Haluat, että retkestä jäisi kummallekin hyvä mieli ja päätät jakaa omastasi. Tarjoat ystävällesi puolet eväistäsi sanoen, että tästä riittää molemmille. Ystäväsi on helpottunut.

Silloin kun jaamme omastamme, laitamme eteenpäin hyvää. Toimimme samoin kuin pieni poika, joka vei Jeesukselle eväänsä luottaen siihen, että Jeesus saa ne riittämään kaikille. Jos mietimme tätä hetkeä ja meidän mahdollisuutta vaikuttaa, on meidän tehtävä valintoja. Pienillä teoilla, voidaan saada aikaan paljon. Pienikin teko riittää, niin kuin esimerkiksi se, että jaamme eväämme ystävämme kanssa, jotta jaksaisimme molemmat retken loppuun asti. Näistä pienistä asioista voi halutessamme kasvaa jotain suurta.

(Puhe rippikoulu messussa 31.3.2019)