Arjen teologiaa

Seisoin kirkon pihassa rikkinäisenä. Jälleen leirille lähtö. En olisi millään jaksanut. Mietin vielä läpi leirin oppitunteja. Uskon elämän hoitaminen ja kristittynä eläminen. Miten ihmeessä sen kertoisi nuorille niin, että ne oikeasti ymmärtäisi sen, että myös uskosta pitää pitää huolta, jotta se pysyisi hengissä. Noh oppitunnille olisi vielä aikaa. Sitä ehtisi hioa vielä leirin aikana. Katselin muita työntekijöitä. Olihan minä heidät nähnyt aikaisemminkin. Olin ainut nainen työporukassa ja miehistä uhkui kilpailuhenkiä. Bingis sitä ja bingis tätä. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että silloin kun nuoret olisivat oppitunnilla niin he keskittyisivät pelaamiseen. Pojat ovat poikia kävi sillä hetkellä mielessä. Niin hehän kypsyvät hitaammin kuin tytöt. Muistelin hetken omaa riparikesää. Muistin sen festarin, jossa sain kokea uskoontulon. Toki olinhan minä kasvanut kristillisyyteen. Olin uskon luota löytänyt oman paikkani. Paikan, jossa sain olla juuri sellainen kuin olin, ilman ett...

Kiipeän tunturiin ja katson sieltä tähtiin. Hiljennyn. Kuuntelen, kuinka tunturi puhuu minulle, kuiskii lempeitä sanojaan ja kertoo tarinoitaan; elämästä luonnon helmassa.                                                                             (Tunturiin,©N.A)    Istuin autossa etupenkillä ja katselin tuntureiden vilahtavan ikkunoista ohi. Maisemat olivat huikeita ja jotenkin omalla tavallaan rauhoittavia. Saatoin pitkiäkin aikoja katsella ikkunasta ulos sanomattakaan mitään. Rippileirin jälkeen oli hyvä istua hetki paikoillaan ja katsella maisemien vilahtelevan ikkunoista. Siinä oli hyvä...

Kouluikäisenä kuulin ensimmäisen kerran tarinan jalan jäljistä. Tuo kertomys on siitä asti ollut minulle hyvin tärkeä ja se on antanut voimaa kaikkein vaikeimpina hetkinä. Mies näki unta. Hän seisoi hiekkarannalla ja katseli edessään olevia jalan jälkiä, jotka kulkivat koko rannan mitan. Mies lähti seuraamaan jälkiä ja huomasi, että pitkän matkaa kulkivat kahdet askeleet vierekkäin. Välillä tuli kohtia, joissa näkyivät vain yhdet syvälle rantahiekkaan painautuneet askeleet ja välillä oli kohtia, joissa oli kahdet jäljet, mutta toiset syvemmällä kuin toiset, aivan kuin toista olisi tuettu, jotta hän pystyisi jatkamaan matkaa pystyssä pysyen. Miehen seuratessa jälkiä pudemmälle hän huomasi toisten jalan jälkien pienenevän ja hiljalleen muuttuvan pienen lapsen askeliksi. Hän huomasi hiekassa pienen lapsen askeleet, jotka olivat epävarmoja kuin ensiaskeleet. Mies kääntyi katsomaan tulosuuntaansa ja hymyili. Nämä jäljet olivat hänen. Elämä, jotahän oli kulkenut, oli painautunut rantah...