Oletko koskaan pysähtynyt kuvan äärelle? Digikuva on todella tarkka. Jokaisen pienenkin yksityoskohdan saattaa erottaa. Valokuvakin on tarkka, muttei se ihan digikuvan tarkkuuteen pysty. Palapelin kuva tuntuu kuitenkin olevan lähes aina sumea ja epätarkka.
Palapelissä joksisella palalla on oma merkityksensä. Jokainen pala on tärkeä osa kokonaisuutta, josta yhdenkin palan puuttumisen huomaa, koska juuri se puuttuva palanen tekee sen, ettei kuvasya voi tulla valmista niin kauaa kuin yksikin pala puuttuu.
Palapelin voidaan ajatella kuvastavan Jumalaa. Jumalan kasvoja ei koskaan kuvata näkyviksi ja tarkoiksi vaan ne ovat aina sumeat ja epätarkat. Jumalan kasvot ovat meiltä salatut. Me emme voi niitä nähdä. Palapeli kokonaan kuvastaa seurakuntaa. Kehykset ovat kuin Jumala, joka sulkee syliinsä kaiken luomansa. Puuttuva palakin on tässä kohtaa tärkeä, sillä se osoittaa sen, että jokaiselle on tilaa. Hänellekin joka kaipaa Jumalan luokse, mutta on vielä matkalla.
Palapelin puuttuva palanen. Niin onko se hän, joka etsii onaa paikkaansa vai onko se sen merkki, että jokaiselle on tilaa? Ehkä puuttuva palanen on se kadonnut lammas, jota paimen kääntyy etsimään jättäeb ne 99 muuta turvalliseen aitaukseen odottamaan.
Välillä sitä huomaa olevansa kadoksissa. Vaikeina hetkinä huomaa ajattelevansa, että jos Jumala on rakastava ja armollinen, Hän ei antaisi mitään pahaa tapahtua. Mutta jos kaikki olisi aina hyvin, olisi vaikea uskoa ja luottaa siihen, että tiukan paikan tullen Hän kyllä pitäisi huolen omistaan, jos ei muuten niin etsimällä kadonneen ja tuomalla hänet takaisin yhteyteen.
Voiko palapelistä siis puuttua palanen? Jos palapeli kuvastaakin Jumalan suurta yhteyttä niin eikö jokaisesta palapelistä silloi pitäisikin puuttua palanen, jotta kuva olisi täydellinen?
Palapelissä joksisella palalla on oma merkityksensä. Jokainen pala on tärkeä osa kokonaisuutta, josta yhdenkin palan puuttumisen huomaa, koska juuri se puuttuva palanen tekee sen, ettei kuvasya voi tulla valmista niin kauaa kuin yksikin pala puuttuu.
Palapelin voidaan ajatella kuvastavan Jumalaa. Jumalan kasvoja ei koskaan kuvata näkyviksi ja tarkoiksi vaan ne ovat aina sumeat ja epätarkat. Jumalan kasvot ovat meiltä salatut. Me emme voi niitä nähdä. Palapeli kokonaan kuvastaa seurakuntaa. Kehykset ovat kuin Jumala, joka sulkee syliinsä kaiken luomansa. Puuttuva palakin on tässä kohtaa tärkeä, sillä se osoittaa sen, että jokaiselle on tilaa. Hänellekin joka kaipaa Jumalan luokse, mutta on vielä matkalla.
Palapelin puuttuva palanen. Niin onko se hän, joka etsii onaa paikkaansa vai onko se sen merkki, että jokaiselle on tilaa? Ehkä puuttuva palanen on se kadonnut lammas, jota paimen kääntyy etsimään jättäeb ne 99 muuta turvalliseen aitaukseen odottamaan.
Välillä sitä huomaa olevansa kadoksissa. Vaikeina hetkinä huomaa ajattelevansa, että jos Jumala on rakastava ja armollinen, Hän ei antaisi mitään pahaa tapahtua. Mutta jos kaikki olisi aina hyvin, olisi vaikea uskoa ja luottaa siihen, että tiukan paikan tullen Hän kyllä pitäisi huolen omistaan, jos ei muuten niin etsimällä kadonneen ja tuomalla hänet takaisin yhteyteen.
Voiko palapelistä siis puuttua palanen? Jos palapeli kuvastaakin Jumalan suurta yhteyttä niin eikö jokaisesta palapelistä silloi pitäisikin puuttua palanen, jotta kuva olisi täydellinen?
Kommentit
Lähetä kommentti