Siirry pääsisältöön

Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin. 

Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin. 

Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pelkoa. Pelko kasvaa, turvattomuus lisääntyy. Ihmiset ajattelevat itseään, omia huolia ja murheita. Täydellisyys on kaukana siitä, millaisia olemme tai siitä millainen maailmamme on. En minäkään ole täydellinen. Onneksi. Koen olevani rikkinäinen ja keskeneräinen. Olen kaukana täydellisydestä omine ajatuksineni ja tunteineni. Minäkin yritän epätoivoisesti tavoitella täydellisyttä, mutta samalla tiedän, etten voi koskaan olla täydellinen, sillä sellaisiksi ihmiset on luotu: keskeneräisiksi.
"Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen. Minä ihmettelen."
 Pekka Laukkarinen, Ihmettelen
Keskeneräinen. Haaveita, unelmia ja toiveita, joita kohti yritän kulkea. Kun yksi toteutuu, tulee tilalle monta utta. Täydellisyyden tavoittelua, mutta entä jos riittäisin ihan tallaisena kuin olen juuri nyt? Tarvitseeko minun tavoitella silloin kuuta taivaalta? Tarvitsisiko minun silloin yrittää kerta toisensa jälkeen kurottaa kohti taivaita ja tippua kovalla voimalla takaisin maan pinnalle ja sen alle?

Maailma on täynnä särkyneitä sydämiä. Täynnä epätoivoa ja katkerutta. Unohdamme helposti sen, mikä on meille kaikkein tärkeintä. Unohdamme läheiset ihmiset ja sen, että jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei voi olla täydellinen, sillä jokainen tekee joskus virheitä.

Virheet on kuitenkin yleensä korjattavissa ja niistä voi opia. Itselle ja muille anteeksi antaminen vahvistaa sitä, mitä haluamme olla. Kuitenkin keskeneräisyyden hyväksyminen on se, joka vie eteenpäin. Se, että on itselleen ja muille armollinen ja ymmärtää sen, ettei kukaan ole täydellinen. Jumala rakastaa silti ihan jokaista, sillä keskeneräisessä Jumala näkee itsensä ja sen arvokkuuden ja ainutlaatuisen ihmisen, joka Hän on luonut.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hetki

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..." Aika katoaa johonkin. Tunnen kulkevani sumussa päivästä toiseen väsymyksen kanssa. Yritän pitää itseni kasassa ja samalla tukea muita. Työnnän omat kipuni taja-alalle ja mietin tulevaa. Mitä minä haluan ja missä näen itseni? En tiedä enkä osaa vastata. Otan esille Raamatun. Nahkaiset kannet käden alla tuo lohtua. Se lupaus, etten ole yksin kannattaa minua. Tiedän jonkun näkevän minut sellaisena kuin olen, kaikkine kipuineni ja haaveineni. Kevät, lähetyvä toukokuu, minun kärsimykseni aika.  Tiedän Hänen kuulevan pienimmänkin huokaukseni, sillä mikään ei ole Häneltä salassa. Syvennyn sanan äärelle ja mietin miten olen tähän päätynyt. Miksi en minä? Miksi emme me?  Tässä hetkessä yritän toivoa, luottaa ja rakastaa. Rakastaminen on helppoa, mutta toivo on niin hauras, ettei luottamuskaan pidä sitä pinnalla. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämän polku

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Niin sanoo tutun virren sanat. Hetkessä elämistä korostetaan paljon, mutta tietyllä tapaa ajattelen, että toisinaan on pakko katsoa myös menneeseen, jotta voi nähdä tulevaan.  Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan. Hyvin harvoin tie on tasainen ja suora. Tie muodostuu pienistä poluista metsän keskellä ilman opasteita, mutta välillä saa kulkea suoraa ja tasaista tiet, jolla kulkiessa näkyy pitkälle. Tielle osuu myös risteyksiä, joissa pitää valita kumpaan suuntaan kulkea. Elämän tie ei ole yksinkertainen. Kulkiessamme, emme voi murehtia tulevasta. Jos jäämme murehtimaan sitä, mitä seuraava tien risteys tuo tullessaan, unohdamme nauttia siitä mitä meillä on tässä hetkessä. Hetkessä eläminen on taito. Siihen liittyy tasapaino menneen, nykysen ja tulevan kesken. Mitä vähemmän murehtii tulevasta, voi helpommin kulkea luottavaisin mielin. Se mitä tiellämme tulee vastaan, on meille arvoitus. Emme voi aina varautua pahimpaan ja kulkea jatkuvasti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jaetut eväät

Kuvittele olevasi retkellä ystäväsi kanssa keskellä metsää. On evästauon aika ja otat repustasi eväät esille. Huomaat ystäväsi tutkivan reppuaan pettyneenä. Hänen eväänsä ovat jääneetkin kotiin ja kuulet hänen vatsansa kurnivan. Katselet eväitäsi mietteliäänä tiedostaen, että myös ystävälläsi on nälkä. Mitä teet? Laitatko eväät takaisin reppuun ja ehdotat, että jos palattaisiin takaisin kaupunkiin vai syötkö eväät hyvällä omalla tunnolla yksin ystäväsi katsellen vieressä? Vai jakaisitko omastasi? Raamatussa kerrotaan, kuinka pieni poika antoi omat eväänsä, 5 leipää ja 2 kalaa, Jeesukselle, joka siunasi ne ja sai siten ne riittämään kaikille. Mutta mikä sai pojan antamaan omastaan, vaikka hän tiesi, ettei 5 leipää ja 2 kalaa lähtökohtaisesti voisi mitenkään riittää ruokkimaan 5000 ihmistä. Oliko kyse uskosta siihen, että Jeesus pystyy siihen mikä on meille täysin mahdotonta vai oliko kyse siitä, että tuo lapsi näki sen, että vain omastaan jakamalla voidaan saavuttaa jotain suurta....
Lähetä kommentti
Lue lisää