Siirry pääsisältöön

Rakkautta on


 Heidi ja Jani, hyvät häävieraat.

Rakkaus on lahja. Se on pyyteetöntä, jota ei voi ansaita, vaikka kuinka yrittäisi. Rakkaus on myös toisen tukemista ja auttamista. Se on rinnalla olemista ja kulkemista samaan suuntaan yhteisellä matkalla.

Heidin ja Janin yhteinen matka alkoi laivalta, yhteisten ystävien keskeltä. Jani, olit kiinnittänyt huomiosi Heidiin heti. Näit hänen olemuksensa ja kauneutensa. Heidi, sinä näit Janissa tyylikkään ja komean herrasmiehen, joka sai jalkat altasi. Te olette yhdessä ehtineet jo kulkea tovin samaan matkaa ja tänään saamme viettää  yhteisen matkanne tärkeää juhlaa. 

Rakastakaa. Rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne. Rakasta toisianne. Tähän kehottaa myös Raamattu. Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä pyytettömään rakkauteen. Siihen, että seisomme toistemme rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pyyteetön rakkaus on läsnäoloa, jossa ei välttämättä tarvitse sanoa mitään ollakseen läsnä. Se on sitä, että toisen kanssa voi olla juuri sellainen kuin on ilman, että tarvitsee esittää mitään. Rakkauden kaksoiskäsky kätkee sisäänsä myös sen, että olemme armollisia niin itsellemme kuin muillekin ja annamme anteeksi toistemme viat ja virheet. Sovussa on helpompi elää kuin riitojen ja ristiriitojen keskellä.

Teidän kanssanne, Heidi ja Jani, keskustellessani, teistä huokui rakkaus toisianne kohtaan. Kun kuuntelin teidän kertovat toisistanne, huomasin kuinka kauniisti puhuitte toisistanne. Jani, kerroit Heidin olevan mahtava. Kerroit, kuinka hän tukee ja osoittaa rakastavansa sinua. Sanoit myös sen, ettei sivulla voisi olla mikään paremmin kun sinulla on Heidi rinnallasi. Heidi, toit esiin sen, kuinka Jani ottaa huomioon muut. Samalla sanoit, että Jani on luotettava ja turvallinen ja hänen seurassaan voit olla aidosti oma itsesi. Kerroit siitä, kuinka maailmasi on täydellinen, kun Jani on osa sitä.

 Kaikesta näkee, kuinka paljon te, Heidi ja Jani, rakastatte toisianne. Toivon teidän muistavan, että rakkaus on unelmien ja todellisuuden kohtaamista. Se on kuin uni, joka herätessänne nukkuu käsivarsillanne. Rakkaus on sopeutumista. Se on kuin rullalle väännetty hammastahnatuubi. Rakkaus on myös uskoa. Rakkaus on nimittäin hyvästien jättämistä tietäen, että toinen tulee vielä takaisin. Rakkaus on aina henkilökohtaista. Se on niitä tarinoita, jotka kuuluvat vain teille. Niitä tarinoita, joita ei koskaan kerrota muille. Se on muistoja. Rakkaus on puhumista. Se on sitä, että muistatte kertoa toisillenne sen kuinka paljon rakastatte. Se on kipeiden asioiden jakamista. Se on sitä, että osoitatte toisillenne päivittäin rakastavanne toisianne. Mutta ennen kaikkea rakkaus on tahtotila. Se on sitä, että haluatte rakastaa toisianne niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Siis rakastakaa toisisanne niin kuin rakastatte itseänne, sillä rakkaus ei tee koskaan lähimmäiselle pahaa.





Puheen julkaisuun on saatu lupa vihkiparilta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hetki

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..." Aika katoaa johonkin. Tunnen kulkevani sumussa päivästä toiseen väsymyksen kanssa. Yritän pitää itseni kasassa ja samalla tukea muita. Työnnän omat kipuni taja-alalle ja mietin tulevaa. Mitä minä haluan ja missä näen itseni? En tiedä enkä osaa vastata. Otan esille Raamatun. Nahkaiset kannet käden alla tuo lohtua. Se lupaus, etten ole yksin kannattaa minua. Tiedän jonkun näkevän minut sellaisena kuin olen, kaikkine kipuineni ja haaveineni. Kevät, lähetyvä toukokuu, minun kärsimykseni aika.  Tiedän Hänen kuulevan pienimmänkin huokaukseni, sillä mikään ei ole Häneltä salassa. Syvennyn sanan äärelle ja mietin miten olen tähän päätynyt. Miksi en minä? Miksi emme me?  Tässä hetkessä yritän toivoa, luottaa ja rakastaa. Rakastaminen on helppoa, mutta toivo on niin hauras, ettei luottamuskaan pidä sitä pinnalla. 

Elämän polku

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Niin sanoo tutun virren sanat. Hetkessä elämistä korostetaan paljon, mutta tietyllä tapaa ajattelen, että toisinaan on pakko katsoa myös menneeseen, jotta voi nähdä tulevaan.  Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan. Hyvin harvoin tie on tasainen ja suora. Tie muodostuu pienistä poluista metsän keskellä ilman opasteita, mutta välillä saa kulkea suoraa ja tasaista tiet, jolla kulkiessa näkyy pitkälle. Tielle osuu myös risteyksiä, joissa pitää valita kumpaan suuntaan kulkea. Elämän tie ei ole yksinkertainen. Kulkiessamme, emme voi murehtia tulevasta. Jos jäämme murehtimaan sitä, mitä seuraava tien risteys tuo tullessaan, unohdamme nauttia siitä mitä meillä on tässä hetkessä. Hetkessä eläminen on taito. Siihen liittyy tasapaino menneen, nykysen ja tulevan kesken. Mitä vähemmän murehtii tulevasta, voi helpommin kulkea luottavaisin mielin. Se mitä tiellämme tulee vastaan, on meille arvoitus. Emme voi aina varautua pahimpaan ja kulkea jatkuvasti...

Jaetut eväät

Kuvittele olevasi retkellä ystäväsi kanssa keskellä metsää. On evästauon aika ja otat repustasi eväät esille. Huomaat ystäväsi tutkivan reppuaan pettyneenä. Hänen eväänsä ovat jääneetkin kotiin ja kuulet hänen vatsansa kurnivan. Katselet eväitäsi mietteliäänä tiedostaen, että myös ystävälläsi on nälkä. Mitä teet? Laitatko eväät takaisin reppuun ja ehdotat, että jos palattaisiin takaisin kaupunkiin vai syötkö eväät hyvällä omalla tunnolla yksin ystäväsi katsellen vieressä? Vai jakaisitko omastasi? Raamatussa kerrotaan, kuinka pieni poika antoi omat eväänsä, 5 leipää ja 2 kalaa, Jeesukselle, joka siunasi ne ja sai siten ne riittämään kaikille. Mutta mikä sai pojan antamaan omastaan, vaikka hän tiesi, ettei 5 leipää ja 2 kalaa lähtökohtaisesti voisi mitenkään riittää ruokkimaan 5000 ihmistä. Oliko kyse uskosta siihen, että Jeesus pystyy siihen mikä on meille täysin mahdotonta vai oliko kyse siitä, että tuo lapsi näki sen, että vain omastaan jakamalla voidaan saavuttaa jotain suurta....