Siirry pääsisältöön

Rakkautta on


 Heidi ja Jani, hyvät häävieraat.

Rakkaus on lahja. Se on pyyteetöntä, jota ei voi ansaita, vaikka kuinka yrittäisi. Rakkaus on myös toisen tukemista ja auttamista. Se on rinnalla olemista ja kulkemista samaan suuntaan yhteisellä matkalla.

Heidin ja Janin yhteinen matka alkoi laivalta, yhteisten ystävien keskeltä. Jani, olit kiinnittänyt huomiosi Heidiin heti. Näit hänen olemuksensa ja kauneutensa. Heidi, sinä näit Janissa tyylikkään ja komean herrasmiehen, joka sai jalkat altasi. Te olette yhdessä ehtineet jo kulkea tovin samaan matkaa ja tänään saamme viettää  yhteisen matkanne tärkeää juhlaa. 

Rakastakaa. Rakastakaa lähimmäistänne niin kuin itseänne. Rakasta toisianne. Tähän kehottaa myös Raamattu. Rakkauden kaksoiskäsky kehottaa meitä pyytettömään rakkauteen. Siihen, että seisomme toistemme rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Pyyteetön rakkaus on läsnäoloa, jossa ei välttämättä tarvitse sanoa mitään ollakseen läsnä. Se on sitä, että toisen kanssa voi olla juuri sellainen kuin on ilman, että tarvitsee esittää mitään. Rakkauden kaksoiskäsky kätkee sisäänsä myös sen, että olemme armollisia niin itsellemme kuin muillekin ja annamme anteeksi toistemme viat ja virheet. Sovussa on helpompi elää kuin riitojen ja ristiriitojen keskellä.

Teidän kanssanne, Heidi ja Jani, keskustellessani, teistä huokui rakkaus toisianne kohtaan. Kun kuuntelin teidän kertovat toisistanne, huomasin kuinka kauniisti puhuitte toisistanne. Jani, kerroit Heidin olevan mahtava. Kerroit, kuinka hän tukee ja osoittaa rakastavansa sinua. Sanoit myös sen, ettei sivulla voisi olla mikään paremmin kun sinulla on Heidi rinnallasi. Heidi, toit esiin sen, kuinka Jani ottaa huomioon muut. Samalla sanoit, että Jani on luotettava ja turvallinen ja hänen seurassaan voit olla aidosti oma itsesi. Kerroit siitä, kuinka maailmasi on täydellinen, kun Jani on osa sitä.

 Kaikesta näkee, kuinka paljon te, Heidi ja Jani, rakastatte toisianne. Toivon teidän muistavan, että rakkaus on unelmien ja todellisuuden kohtaamista. Se on kuin uni, joka herätessänne nukkuu käsivarsillanne. Rakkaus on sopeutumista. Se on kuin rullalle väännetty hammastahnatuubi. Rakkaus on myös uskoa. Rakkaus on nimittäin hyvästien jättämistä tietäen, että toinen tulee vielä takaisin. Rakkaus on aina henkilökohtaista. Se on niitä tarinoita, jotka kuuluvat vain teille. Niitä tarinoita, joita ei koskaan kerrota muille. Se on muistoja. Rakkaus on puhumista. Se on sitä, että muistatte kertoa toisillenne sen kuinka paljon rakastatte. Se on kipeiden asioiden jakamista. Se on sitä, että osoitatte toisillenne päivittäin rakastavanne toisianne. Mutta ennen kaikkea rakkaus on tahtotila. Se on sitä, että haluatte rakastaa toisianne niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Siis rakastakaa toisisanne niin kuin rakastatte itseänne, sillä rakkaus ei tee koskaan lähimmäiselle pahaa.





Puheen julkaisuun on saatu lupa vihkiparilta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin.  Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin.  Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pel...

Mitä kuuluu?

Vuosien kuluessa sitä oivaltaa ajan pysähtymisen ja kohtaamisen merkityksen samoin kuin sen, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Aina se ei ole helppoa ja välillä sitä miettikin, että miten ihmessä voin kohdata toisen siinä arjessa joka juoksee karkuun sen minkä ehtii. Pitäisikö sitä juosta itse perässä ja pakottaa arki pysähtymään pieneksi hetkeksi vaikka sitten väkisin. Ottaisinko Arkea olkapäistä kiinni ja kääntäisin hänet puoleeni ja silmiin katsoen kysyisin, että mitä kuuluu? Olisiko minulla aikaa pysähtyä kuulemaan se mitä sieltä vastaan tulisi tai haluaisinko ehkä kuulla sen kaiken mitä toiselle olisi sanottavana? Osaisinko vain olla ja kuunnella? Taannoin minulle sanottiin, että jos kysyt toiselta mitä kuuluu, kysy se niin, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Se kuullosti silloin oudolta, mutta ei enää. Kun kysyn toiselta, että mitä kuuluu, on siihen helpompi vastata se perinteinen "ihan hyvää" kuin todell...

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan. Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla. Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani. Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meill...