Armo, kärsivällisyys ja lempeys. Se miten ja missä asetamme sanat ja kenelle me suuntamme ne. Toisinaan unohtuu moni asia. Osaatko ottaa toisen riittävästi huomioon ja miten sanoittaa vaikeat asiat. Lempeys ja kärsivällisyys. Mutta entä, jos ne unohtaa hetkeksi? Riittääkö silloin armo?
Olen monta kertaa ollut tilanteessa, että armo on ollut kateissa. Useimmiten nämä tilanteet johtuvat siitä, että minun on hankala antaa olla itselleni armollinen. Kaiken pitäisi mennä vähintään hyvin ja itsestä pitäisi ottaa irti kaikki. Kadotan usein armon. En osaa olla riittävän kärsivällinen ja lempeä. En ainakaan usein samaan aikaan.
Armo on mieletön asia, mutta ilman sitä tuntuu, että on hukassa. Se miten näemme muiden katsovat. Kun katseesta lempeys ja armo, sitä kokee katsovansa jäätä kohti. Vaikka muut kohtelevat kylmästi, saa onneksi luottaa, että olemme saaneet armon osaksemme ja se armo ei ole riippuvainen muiden kohtelusta ja katseista. Se armo on ja pysyy. Siitä riittää kaikille.
Kommentit
Lähetä kommentti