Kuvittele olevasi
retkellä ystäväsi kanssa keskellä metsää. On evästauon aika ja otat repustasi
eväät esille. Huomaat ystäväsi tutkivan reppuaan pettyneenä. Hänen eväänsä ovat
jääneetkin kotiin ja kuulet hänen vatsansa kurnivan. Katselet eväitäsi
mietteliäänä tiedostaen, että myös ystävälläsi on nälkä. Mitä teet? Laitatko
eväät takaisin reppuun ja ehdotat, että jos palattaisiin takaisin kaupunkiin
vai syötkö eväät hyvällä omalla tunnolla yksin ystäväsi katsellen vieressä? Vai
jakaisitko omastasi?
Raamatussa kerrotaan, kuinka pieni poika
antoi omat eväänsä, 5 leipää ja 2 kalaa, Jeesukselle, joka siunasi ne ja sai
siten ne riittämään kaikille. Mutta mikä sai pojan antamaan omastaan, vaikka
hän tiesi, ettei 5 leipää ja 2 kalaa lähtökohtaisesti voisi mitenkään riittää
ruokkimaan 5000 ihmistä. Oliko kyse uskosta siihen, että Jeesus pystyy siihen
mikä on meille täysin mahdotonta vai oliko kyse siitä, että tuo lapsi näki sen,
että vain omastaan jakamalla voidaan saavuttaa jotain suurta.
Jeesus siunasi leivät ja kalat ja niistä riitti
kaikille. Kukaan ei jäänyt nälkäiseksi ja ruokaa jäi lopulta vielä reilusti
yli. Mutta miten tämä oikeastaan onkaan mahdollista? Vain 5 leipää ja 2 kalaa.
Ajattele! Onko kyse ihmeestä vai siitä, että pienen pojan esimerkki sai muuta
toiminaan samoin ja jakamaan omastaan. Sitä me emme voi todellisuudessa tietää.
Mutta vaikka pojan esimerkistä olisivat muutkin ottaneet eväänsä esille ja
laittaneet ne ”yhteiseen pöytään”, on kyse ihmeestä. Tuohon aikaan lapsia ei
arvostettu, mutta tuollaisella hetkellä jos lapsen esimerkkiä seuraamalla
muutkin antoivat omastaan, voidaan puhua ihmeestä. Nimittäin jakamisen ihmeestä.
Palataanpa vielä retkelle. Katselet eväitäsi ja
ystäväsi tuskastunutta ilmettä. Muistat, miten suunnittelitte retkeä yhdessä ja
kuinka puhuitte siitä, että haluatte viettää mukavan ja rennon päivänä yhdessä.
Haluat, että retkestä jäisi kummallekin hyvä mieli ja päätät jakaa omastasi.
Tarjoat ystävällesi puolet eväistäsi sanoen, että tästä riittää molemmille.
Ystäväsi on helpottunut.
Silloin kun jaamme omastamme,
laitamme eteenpäin hyvää. Toimimme samoin kuin pieni poika, joka vei
Jeesukselle eväänsä luottaen siihen, että Jeesus saa ne riittämään kaikille.
Jos mietimme tätä hetkeä ja meidän mahdollisuutta vaikuttaa, on meidän tehtävä
valintoja. Pienillä teoilla, voidaan saada aikaan paljon. Pienikin teko
riittää, niin kuin esimerkiksi se, että jaamme eväämme ystävämme kanssa, jotta
jaksaisimme molemmat retken loppuun asti. Näistä pienistä asioista voi halutessamme
kasvaa jotain suurta.
(Puhe rippikoulu messussa 31.3.2019)
Kommentit
Lähetä kommentti