Siirry pääsisältöön

Puuttuva palanen

Oletko koskaan pysähtynyt kuvan äärelle? Digikuva on todella tarkka. Jokaisen pienenkin yksityoskohdan saattaa erottaa. Valokuvakin on tarkka, muttei se ihan digikuvan tarkkuuteen pysty. Palapelin kuva tuntuu kuitenkin olevan lähes aina sumea ja epätarkka.

Palapelissä joksisella palalla on oma merkityksensä. Jokainen pala on tärkeä osa kokonaisuutta, josta yhdenkin palan puuttumisen huomaa, koska juuri se puuttuva palanen tekee sen, ettei kuvasya voi tulla valmista niin kauaa kuin yksikin pala puuttuu.

Palapelin voidaan ajatella kuvastavan Jumalaa. Jumalan kasvoja ei koskaan kuvata näkyviksi ja tarkoiksi vaan ne ovat aina sumeat ja epätarkat. Jumalan kasvot ovat meiltä salatut. Me emme voi niitä nähdä. Palapeli kokonaan kuvastaa seurakuntaa. Kehykset ovat kuin Jumala, joka sulkee syliinsä kaiken luomansa. Puuttuva palakin on tässä kohtaa tärkeä, sillä se osoittaa sen, että jokaiselle on tilaa. Hänellekin joka kaipaa Jumalan luokse, mutta on vielä matkalla.

Palapelin puuttuva palanen. Niin onko se hän, joka etsii onaa paikkaansa vai onko se sen merkki, että jokaiselle on tilaa? Ehkä puuttuva palanen on se kadonnut lammas, jota paimen kääntyy etsimään jättäeb ne 99 muuta turvalliseen aitaukseen odottamaan.

Välillä sitä huomaa olevansa kadoksissa. Vaikeina hetkinä huomaa ajattelevansa, että jos Jumala on rakastava ja armollinen, Hän ei antaisi mitään pahaa tapahtua. Mutta jos kaikki olisi aina hyvin, olisi vaikea uskoa ja luottaa siihen, että tiukan paikan tullen  Hän kyllä pitäisi huolen omistaan, jos ei muuten niin etsimällä kadonneen ja tuomalla hänet takaisin yhteyteen.

Voiko palapelistä siis puuttua palanen? Jos palapeli kuvastaakin Jumalan suurta yhteyttä niin eikö jokaisesta palapelistä silloi  pitäisikin puuttua palanen, jotta kuva olisi täydellinen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt sytytämme kynttilän

"Nyt sytämme kynttilän, Se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta,  Seimessä nukkuvaa.  Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen,  se hetki lähenee." Tänään on toinen adventti. Adventtikynttilöistä sytytän kaksi kynttilää. Lämmin valo kasvaa ja hetkeksi maltan hiljentyä joulun odotuksen äärelle.  Juuri nyt saan olla juuri tässä. Ei kiirettä ja ilman murhetta. Juuri nyt saan olla sellainen kuin olen.  Saan tarvittaessa olla rikki revitty ja sydän auki. Saan olla rakastettu kaikkine virheineni ja silti luottaa siihen, etten ole yksi.  Saan sytyttää kynttilän, hiljentyä hetkeksi ja nauttia hiljaisuuden kauneudesta. Juuri nyt, juuri tässä on hyvä olla. 

Siunattuna on hyvä tehdä matkaa

Viimeisen kuukauden aikana on ollut siunauksia paljon. Koulutiensä aloittavat siunattiin, mummoni siunattiin viimeiselle matkalle, on toivotettu siunattua leiriä ja sain omalle työlleni siunauksen. Olenkin ehtinyt miettimään, että mitä siunaaminen todellisuudessa onkaan. "Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Kristillisessä kirkossa siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus erityisesti näkyy maailmassa. Jumala siunasi ihmisen , kaiken elollisen ja koko luomakunnan sen jälkeen, kun hän oli päättänyt luomistyönsä. " Aamenesta öylättiin Siunattuna on hyvä tehdä matkaa, sillä siunaus tulee aina Jumalalta. On levollisempi mieli kulkea ja olla, kun kokee olevansa niin tärkeä, että on siunauksen alla. Siunaukseen sisältyy niin paljon kaikkea. Paljon sellaista, jota ei edes osaa ajatella. Siunauksen jälkeen tulee hyvä ja kevyt olo. Olo on ennen kaikkea rakastettu. Siunaus on rukoilua. Se

Mitä minä voin tehdä?

"Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit." Baden-Powell Partiolaisena päässäni soi ajatus siitä, että minun velvollisuuteni on jättää maailma tuleville sukupolville parempana kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä se tuntuu lähestulkoon mahdottomalta ajatukselta. Maailma tuntuu olevan yhtä kaaosta. Joka paikassa on sotia, nälänhätää ja muita kriisejä. Uutiset tuntuvat mässäilevän kriiseillä ja samalla lietsovan pelkoa ja rauhattomuutta. Mitä minä voin tehdä? Tuntuu vaikealta lähestyä asiaa mistään kulmasta. Avasin kesken työpäivän uutissivuston. Syyrian pakolaisia oli taas eilen hukkunut. Vastaanottokeskukset ovat ääriään myöten täynnä ja kiireellä perustetaan hätämajoituksia. Pakolaisten tulva on suuri ja kaiken tämän keskellä voin vain pudistella päätäni ja ihmetellä, kuinka tämä kaikki on mahdollista. Ymmärrän kyllä suomalaisten pelon ja turvattomuuden tunteen, mutta on niin vaikea ymmärtää, että kansanedustajat ehdottele