Siirry pääsisältöön

Tuli kirkkoon mies ja lapsi

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan.

Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla.

Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani.

Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi. Ei siinä hetkessä haitannut, että ulkona voisi melkein olla lehdet puissa ja että maa vihertää lämmön ja veden vaikutuksesta.

Joulu on sisäistä rauhaa ja hiljentymistä. Olemista. Läheisyyttä. Joulu on sydämen olotila, jota voi viettää joka päivä.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt sytytämme kynttilän

"Nyt sytämme kynttilän, Se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta,  Seimessä nukkuvaa.  Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee. Suo Isä tänne Jeesuksen,  se hetki lähenee." Tänään on toinen adventti. Adventtikynttilöistä sytytän kaksi kynttilää. Lämmin valo kasvaa ja hetkeksi maltan hiljentyä joulun odotuksen äärelle.  Juuri nyt saan olla juuri tässä. Ei kiirettä ja ilman murhetta. Juuri nyt saan olla sellainen kuin olen.  Saan tarvittaessa olla rikki revitty ja sydän auki. Saan olla rakastettu kaikkine virheineni ja silti luottaa siihen, etten ole yksi.  Saan sytyttää kynttilän, hiljentyä hetkeksi ja nauttia hiljaisuuden kauneudesta. Juuri nyt, juuri tässä on hyvä olla. 

Siunattuna on hyvä tehdä matkaa

Viimeisen kuukauden aikana on ollut siunauksia paljon. Koulutiensä aloittavat siunattiin, mummoni siunattiin viimeiselle matkalle, on toivotettu siunattua leiriä ja sain omalle työlleni siunauksen. Olenkin ehtinyt miettimään, että mitä siunaaminen todellisuudessa onkaan. "Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa tässä maailmassa. Kristillisessä kirkossa siunaus liittyy tapahtumiin, joissa Jumalan rakkaus erityisesti näkyy maailmassa. Jumala siunasi ihmisen , kaiken elollisen ja koko luomakunnan sen jälkeen, kun hän oli päättänyt luomistyönsä. " Aamenesta öylättiin Siunattuna on hyvä tehdä matkaa, sillä siunaus tulee aina Jumalalta. On levollisempi mieli kulkea ja olla, kun kokee olevansa niin tärkeä, että on siunauksen alla. Siunaukseen sisältyy niin paljon kaikkea. Paljon sellaista, jota ei edes osaa ajatella. Siunauksen jälkeen tulee hyvä ja kevyt olo. Olo on ennen kaikkea rakastettu. Siunaus on rukoilua. Se

Mitä minä voin tehdä?

"Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit." Baden-Powell Partiolaisena päässäni soi ajatus siitä, että minun velvollisuuteni on jättää maailma tuleville sukupolville parempana kuin mitä se on nyt. Tällä hetkellä se tuntuu lähestulkoon mahdottomalta ajatukselta. Maailma tuntuu olevan yhtä kaaosta. Joka paikassa on sotia, nälänhätää ja muita kriisejä. Uutiset tuntuvat mässäilevän kriiseillä ja samalla lietsovan pelkoa ja rauhattomuutta. Mitä minä voin tehdä? Tuntuu vaikealta lähestyä asiaa mistään kulmasta. Avasin kesken työpäivän uutissivuston. Syyrian pakolaisia oli taas eilen hukkunut. Vastaanottokeskukset ovat ääriään myöten täynnä ja kiireellä perustetaan hätämajoituksia. Pakolaisten tulva on suuri ja kaiken tämän keskellä voin vain pudistella päätäni ja ihmetellä, kuinka tämä kaikki on mahdollista. Ymmärrän kyllä suomalaisten pelon ja turvattomuuden tunteen, mutta on niin vaikea ymmärtää, että kansanedustajat ehdottele