Siirry pääsisältöön

Toimivat kädet

Leirillä ollessani kuulin tarinan prinssistä, joka etsi itselleen morsianta käsien perusteella. Prinssi etsi tyttöjen joukosta neitoa, jolla olisi maailman kauneimmat kädet. Eräs neito oli esitellyt prinssille naarmuiset ja verillä olevat kätensä ja kertonut prinssille irrottaneensa pikkulinnun, joka oli jäänyt jumiin eikä päässyt itse irti. Tämän jälkeen prinssi ilmoitti, ettei hänen tarvinnut enää etsiä, sillä hän oli jo löytänyt neidon, joka omisti maailman kauneimmat kädet.

Ihmisellä on kaksi kättä. Kädet, jotka on luotu tekemään ja toimimaan. Kädet, jotka on luotu rakastamaan. Nämä kädet voivat myös tehdä pahaa. Joskus käsillä tehdään asioita, joita ei haluta tehdä. Käsillä voidaan satuttaa toista. Kädet, jotka puristuvat helposti nyrkkiin, lyövät helposti. Kädet työntävät toisen pois ja tuhoavat toisen rakennelmat. Kädet repivät ja heittävät. Ne roskaavat.

Toisessa tarinassa kerrottiin tytöstä, joka kantoi aallon pyyhkäisemiä meritähtiä takaisin mereen. Hän kantoi yhden meritähden kerrallaan ja uusi aalto toi meritähtiä lisää rantaan. Eräs mies oli seurannut tytön touhuja jo pidempään ja sanoi tytölle, että tämä teki turhaa työtä, koska ei saisi mitenkään pelastettuja niitä kaikkia. Tyttö vastasi miehelle, ettei se ollut turhaa niille meritähdille, joita hän pystyi auttamaan.

Kädet on luotu toimimaan ja tekemään. Ne on luotu lohduttamaan ja auttamaan, tekemään hyvää. Kädet on luotu rakentamaan ja pitämään muista huolta. Kädet on luotu tekemään hyvää. Jumala on luonut kädet. Kädet, joilla saadaan tehtyä niin paljon. Nämä kädet on luotu rakastamaan ja samalla näkemään sitä, mitä ei muuten näe.

Millaiset kädet sinulla on?

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hetki

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..." Aika katoaa johonkin. Tunnen kulkevani sumussa päivästä toiseen väsymyksen kanssa. Yritän pitää itseni kasassa ja samalla tukea muita. Työnnän omat kipuni taja-alalle ja mietin tulevaa. Mitä minä haluan ja missä näen itseni? En tiedä enkä osaa vastata. Otan esille Raamatun. Nahkaiset kannet käden alla tuo lohtua. Se lupaus, etten ole yksin kannattaa minua. Tiedän jonkun näkevän minut sellaisena kuin olen, kaikkine kipuineni ja haaveineni. Kevät, lähetyvä toukokuu, minun kärsimykseni aika.  Tiedän Hänen kuulevan pienimmänkin huokaukseni, sillä mikään ei ole Häneltä salassa. Syvennyn sanan äärelle ja mietin miten olen tähän päätynyt. Miksi en minä? Miksi emme me?  Tässä hetkessä yritän toivoa, luottaa ja rakastaa. Rakastaminen on helppoa, mutta toivo on niin hauras, ettei luottamuskaan pidä sitä pinnalla. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämän polku

Päivä vain ja hetki kerrallansa. Niin sanoo tutun virren sanat. Hetkessä elämistä korostetaan paljon, mutta tietyllä tapaa ajattelen, että toisinaan on pakko katsoa myös menneeseen, jotta voi nähdä tulevaan.  Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan. Hyvin harvoin tie on tasainen ja suora. Tie muodostuu pienistä poluista metsän keskellä ilman opasteita, mutta välillä saa kulkea suoraa ja tasaista tiet, jolla kulkiessa näkyy pitkälle. Tielle osuu myös risteyksiä, joissa pitää valita kumpaan suuntaan kulkea. Elämän tie ei ole yksinkertainen. Kulkiessamme, emme voi murehtia tulevasta. Jos jäämme murehtimaan sitä, mitä seuraava tien risteys tuo tullessaan, unohdamme nauttia siitä mitä meillä on tässä hetkessä. Hetkessä eläminen on taito. Siihen liittyy tasapaino menneen, nykysen ja tulevan kesken. Mitä vähemmän murehtii tulevasta, voi helpommin kulkea luottavaisin mielin. Se mitä tiellämme tulee vastaan, on meille arvoitus. Emme voi aina varautua pahimpaan ja kulkea jatkuvasti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jaetut eväät

Kuvittele olevasi retkellä ystäväsi kanssa keskellä metsää. On evästauon aika ja otat repustasi eväät esille. Huomaat ystäväsi tutkivan reppuaan pettyneenä. Hänen eväänsä ovat jääneetkin kotiin ja kuulet hänen vatsansa kurnivan. Katselet eväitäsi mietteliäänä tiedostaen, että myös ystävälläsi on nälkä. Mitä teet? Laitatko eväät takaisin reppuun ja ehdotat, että jos palattaisiin takaisin kaupunkiin vai syötkö eväät hyvällä omalla tunnolla yksin ystäväsi katsellen vieressä? Vai jakaisitko omastasi? Raamatussa kerrotaan, kuinka pieni poika antoi omat eväänsä, 5 leipää ja 2 kalaa, Jeesukselle, joka siunasi ne ja sai siten ne riittämään kaikille. Mutta mikä sai pojan antamaan omastaan, vaikka hän tiesi, ettei 5 leipää ja 2 kalaa lähtökohtaisesti voisi mitenkään riittää ruokkimaan 5000 ihmistä. Oliko kyse uskosta siihen, että Jeesus pystyy siihen mikä on meille täysin mahdotonta vai oliko kyse siitä, että tuo lapsi näki sen, että vain omastaan jakamalla voidaan saavuttaa jotain suurta....
Lähetä kommentti
Lue lisää