Siirry pääsisältöön

Pieni ihminen

Kiipeän tunturiin ja
katson sieltä tähtiin.
Hiljennyn.
Kuuntelen, kuinka
tunturi puhuu minulle,
kuiskii lempeitä sanojaan
ja kertoo tarinoitaan;
elämästä luonnon
helmassa.
                                                                            (Tunturiin,©N.A)
  
Istuin autossa etupenkillä ja katselin tuntureiden vilahtavan ikkunoista ohi. Maisemat olivat huikeita ja jotenkin omalla tavallaan rauhoittavia. Saatoin pitkiäkin aikoja katsella ikkunasta ulos sanomattakaan mitään. Rippileirin jälkeen oli hyvä istua hetki paikoillaan ja katsella maisemien vilahtelevan ikkunoista. Siinä oli hyvä olla. Puoliso istui vieressä. Välillä hän katsoi minuun ja hymyili. Ei siinä sanoja tarvittu. Kun on aikansa saanut ihailtua jotain ilman sanojen tarvetta, huomaa ajatelleensa monia asioita syvemmältä. Minulla nuo ajatukset tuli henkäyksenä ulos "Kuinka pieni ihminen todellisuudessa onkaan".

Niin juuri. Ihminen on todellisuudessa hyvin pieni. Tämän muistamiseen minä tarvitsin tuntureiden luoman rauhan ja mittasuhteen. Enhän minä ole tunturiin verrattuna mitään. Olen vain pieni ihminen, joka liikkuu tunturissa ja saa tunturin laelta katsella sitä huikeaa maisemaa, joka silmien eteen avautuu. Kuinka pieni todellisuudessa olenkaan.

Hiljaisuus oli tunturissa aivan toisenlaista. Se ei tuntunut painostavalta eikä ahdistavalta. Siinä hiljaisuudessa oli hyvä olla. Siinä koki olevansa jonkin suuremman käsissä ja oli helppo luottaa siihen, että joku suurempi on todella minun kanssani aivan niin kuin tarinassa jalan jäljissä kerrotaan.
Kuinka suuri maailma todellisuudessa onkaan ja miten pieni ihminen on siinä rinnalla. Ennen kaikkea on hyvä luottaa siihen, että jokin suurempi pitää kaikesta huolen ja samalla Hän pitää kaiken tasapainossa. Kaikella on merkityksensä, niin minulla kuin tunturillakin. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hetki

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..." Aika katoaa johonkin. Tunnen kulkevani sumussa päivästä toiseen väsymyksen kanssa. Yritän pitää itseni kasassa ja samalla tukea muita. Työnnän omat kipuni taja-alalle ja mietin tulevaa. Mitä minä haluan ja missä näen itseni? En tiedä enkä osaa vastata. Otan esille Raamatun. Nahkaiset kannet käden alla tuo lohtua. Se lupaus, etten ole yksin kannattaa minua. Tiedän jonkun näkevän minut sellaisena kuin olen, kaikkine kipuineni ja haaveineni. Kevät, lähetyvä toukokuu, minun kärsimykseni aika.  Tiedän Hänen kuulevan pienimmänkin huokaukseni, sillä mikään ei ole Häneltä salassa. Syvennyn sanan äärelle ja mietin miten olen tähän päätynyt. Miksi en minä? Miksi emme me?  Tässä hetkessä yritän toivoa, luottaa ja rakastaa. Rakastaminen on helppoa, mutta toivo on niin hauras, ettei luottamuskaan pidä sitä pinnalla. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Riittääkö armo?

Armo, kärsivällisyys ja lempeys. Se miten ja missä asetamme sanat ja kenelle me suuntamme ne. Toisinaan unohtuu moni asia. Osaatko ottaa toisen riittävästi huomioon ja miten sanoittaa vaikeat asiat. Lempeys ja kärsivällisyys. Mutta entä, jos ne unohtaa hetkeksi? Riittääkö silloin armo?  Olen monta kertaa ollut tilanteessa, että armo on ollut kateissa. Useimmiten nämä tilanteet johtuvat siitä, että minun on hankala antaa olla itselleni armollinen. Kaiken pitäisi mennä vähintään hyvin ja itsestä pitäisi ottaa irti kaikki. Kadotan usein armon. En osaa olla riittävän kärsivällinen ja lempeä. En ainakaan usein samaan aikaan.  Armo on mieletön asia, mutta ilman sitä tuntuu, että on hukassa. Se miten näemme muiden katsovat. Kun katseesta lempeys ja armo, sitä kokee katsovansa jäätä kohti. Vaikka muut kohtelevat kylmästi, saa onneksi luottaa, että olemme saaneet armon osaksemme ja se armo ei ole riippuvainen muiden kohtelusta ja katseista. Se armo on ja pysyy. Siitä riittää ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin.  Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin.  Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pel...
Lähetä kommentti
Lue lisää