Hiljaisuus

Viime aikoina olen joutunut pysähtymään ja oikeasti miettimään hiljaisuutta ja sen merkitystä. Jos en tekisi niin paljoa töitä, olisiko minulla aikaa istua alas omien ajatuksieni kanssa. Mutta se päivän hiljainen hetki tuntuu olevan vaikea järjestää, vaikka se tavallaan kuuluukin työhön.

Mietin, että hiljaisuus on monelle vaikeaa. On vaikeaa unohtaa edes hetkeksi päivän kiireet ja antaa aikaa itselleen. Monelle hiljaisuus on pelottavaa. Kaikki eivät halua kohdata omia ajatuksiaan ja siksi täyttävät kalenterinsa aamusta iltaan.

Hiljaisuudessa on jotain, mikä aiheuttaa levottomuutta ja pelkoa. Ehkä taustalla on pohjimmiltaan kysymys siitä, ettei ihminen tiedä miten hiljentyä. Olemme vieraantuneet hiljaisuudesta, kun normaali arki on niin hektistä. Pakostakin sitä ajattelee, että jos osaisimme hiljentyä edes kymmeneksi minuutiksi miettimään, ettei aina tarvitse olla mietittävää, auttaisiko se meitä jaksamaan arjessamme paremmin. Osaisimmeko me rauhoittaa elämäämme niin, että kalenteriin jäisi aikaa itsellemme ja hiljentymiselle?

Itse kaipaan hiljaisuutta. En halua toista kertaa polttaa itseänä loppuun. Ajattelinkin, että kun seuraava paastonaika koittaa, annan aikaa itselleni hiljaisuudessa. Yritän siis seuraavan paaston aikana paastota kiireestä ja stressistä.