Vaippateologiaa

Kuulin eräältä ihmiseltä omassa julkistamisseminaarissa teologisen oivalluksen, jossa viitattiin vauvoihin. Tämä teologinen pohdinta oli mielestäni omiaam kuvaamaan Jeesuksen lunastus- ja sovitustyötä ihmisten keskuudessa. Pohdinnan suurimpana oivalluksena oli ajatus siitä, että Jumala pitää meistä huolen samalla tavalla kuin vanhemmat pyrkivät huolehtimaan omasta jälkikasvustaan.

Vanhempien velvollisuutena on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista ja tarpeiden täyttämisestä. Pienet lapset, siis vauvat, eivät pärjää yksin ja he tarvitsevat kasvun tukemiseen aikuisen läsnäolona ja apua kaikessa. Vanhemman tulee syöttää, juottaa ja vaatettaa lapset. Heidän pitää luoda lapselleen turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunne.

Jumala huolehtii meistä samalla tavalla. Hän on tarjonnut meille tien pelastukseen. Tämä tie on Jeesus. Usko Jeesukseen Jumalan poikana antaa meille mahdollisuuden puhdistukseen ja uuteen alkuun. Puhdistumisen tarve voidaan ajatella myös lapsilähtökohtaisesti. Pieni lapsi, joka käyttää vaippoja, tarvitsee myös vaipan vaihtoa. Vaipan vaihtoa voidaan ajatella puhdistumisrituaalina. Likainen vaippa otetaan pois, vaupan peppu pestään ja tämän jälkeen vauvan päälle puetaan puhdas vaippa.

Vauvan vaipapesuja voidaan siis ajatella samalla tavalla kuin kastetta, jossa Jumalan armo puetaan valkoisen kastemekon myötä ylle.