Siirry pääsisältöön

Pieni Pääsiäisateria

Köyhänä opiskelijana osaan arvostaa kävelymatkaa Helsingin Rautatieasemalta Kampin ostoskeskukseen. Viime viikolla sain tuon matkan aikana kasan ilmaisia keksejä ja tänään pari pussillista banaaneja. Osaan ainakin arvostaa tälläistä ihan pientä, etenkin kun työmatkalla tajuaa, ettei ennen kotoa lähtöä ollut taas muistanut syödä mitään.

Bussissa edessäni istui kolme alakoulu ikäistä poikaa banaanipussiensa kanssa. Oli hauska seurata sitä kuinka nuo pojat tutkivat pussiensa sisältöä. He laskivat banaaninsa tarkkaan ja tutkivat niissä kiinni olevia tarroja. Siinä oli itsellä hymy hyvin herkässä. Etenkin kun nuo pojat olivat niin keskittyneitä saamaansa ”aarteeseen”. Taisi pojilla olla jo välipalan aika sillä banaani toisensa perään katosi parempiin suihin ja roskatkin päätyivät sinne minne kuuluivat.

Näin pääsiäisen aikaan mieleeni nousee Jeesuksen viimeinen ateria, jonka hän halusi tarjota opetuslapsilleen. ”Hän otti leivän siunasi ja mursi sen sanoen, tässä on minun ruumiini.. Hän otti maljan, siunasi ja kiitti sanoen, tässä on minun vereni. Niin usein kuin tämän teette, tehkää se minun muistokseni.” Tänään aion tuon leivän ja viinin sijasta nauttia banaanin ja kupillisen kahvia. Ja teen sen kiittäen Jumalaa siitä, kuinka Hän pitää huolen omistaan.

Hyvää ja Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin.  Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin.  Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pel...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hetki

"Päivä vain ja hetki kerrallansa..." Aika katoaa johonkin. Tunnen kulkevani sumussa päivästä toiseen väsymyksen kanssa. Yritän pitää itseni kasassa ja samalla tukea muita. Työnnän omat kipuni taja-alalle ja mietin tulevaa. Mitä minä haluan ja missä näen itseni? En tiedä enkä osaa vastata. Otan esille Raamatun. Nahkaiset kannet käden alla tuo lohtua. Se lupaus, etten ole yksin kannattaa minua. Tiedän jonkun näkevän minut sellaisena kuin olen, kaikkine kipuineni ja haaveineni. Kevät, lähetyvä toukokuu, minun kärsimykseni aika.  Tiedän Hänen kuulevan pienimmänkin huokaukseni, sillä mikään ei ole Häneltä salassa. Syvennyn sanan äärelle ja mietin miten olen tähän päätynyt. Miksi en minä? Miksi emme me?  Tässä hetkessä yritän toivoa, luottaa ja rakastaa. Rakastaminen on helppoa, mutta toivo on niin hauras, ettei luottamuskaan pidä sitä pinnalla. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä kuuluu?

Vuosien kuluessa sitä oivaltaa ajan pysähtymisen ja kohtaamisen merkityksen samoin kuin sen, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Aina se ei ole helppoa ja välillä sitä miettikin, että miten ihmessä voin kohdata toisen siinä arjessa joka juoksee karkuun sen minkä ehtii. Pitäisikö sitä juosta itse perässä ja pakottaa arki pysähtymään pieneksi hetkeksi vaikka sitten väkisin. Ottaisinko Arkea olkapäistä kiinni ja kääntäisin hänet puoleeni ja silmiin katsoen kysyisin, että mitä kuuluu? Olisiko minulla aikaa pysähtyä kuulemaan se mitä sieltä vastaan tulisi tai haluaisinko ehkä kuulla sen kaiken mitä toiselle olisi sanottavana? Osaisinko vain olla ja kuunnella? Taannoin minulle sanottiin, että jos kysyt toiselta mitä kuuluu, kysy se niin, että mitä sinulle oikeasti kuuluu. Se kuullosti silloin oudolta, mutta ei enää. Kun kysyn toiselta, että mitä kuuluu, on siihen helpompi vastata se perinteinen "ihan hyvää" kuin todell...
Lähetä kommentti
Lue lisää